AbstractsBiology & Animal Science

The Cash Flow Statement Under Scrutiny: Six problem areas that make it less useful than it could be

by Aksu Arola




Institution: U of Tampere : Diss
Department:
Year: 2015
Keywords: Rahoituslaskelma; kirjanpito; tilintarkastus; sijoittaminen; taloudellinen raportointi; Cash flow statement; accounting; auditing; investing; financial reporting
Record ID: 1133425
Full text PDF: http://tampub.uta.fi/handle/10024/97019


Abstract

Vaikka laskentatoimen ammattikunta näyttääkin kannattavan suoriteperusteista kirjanpitoa, kansainvälinen tutkimus usein esittää, että eri tilinpäätöksen osista juuri rahoituslaskelma parhaiten vastaa tilinpäätösstandardien laatijoiden asettamia tilinpäätöksen tavoitteita siinä mielessä, että 1) se on tasetta ja tuloslaskelmaa hyödyllisempi tilinpäätöksen osa ennakoitaessa yrityksen tulevia rahavirtoja sekä arvioitaessa yrityksen likviditeettiä ja maksukykyä/vakavaraisuutta, ja 2) sen sisältämä informaatio on relevantimpaa, luotettavampaa ja vertailukelpoisempaa kuin suoriteperusteisten tilinpäätöksen osien sisältämä informaatio. Näin ollen, rahoituslaskelman pitäisi muita tilinpäätöksen osia paremmin auttaa lukijoita arvioimaan yrityksen tai sijoituksen nettonykyarvoa, joka on juuri sitä, mitä he modernin rahoitusteorian mukaisesti tilinpäätöksestä etsivät. Tämä tutkimus kuitenkin väittää, että rahoituslaskelman tuottamiseen liittyy ongelmakohtia, jotka vähentävät laskelman hyödyllisyyttä lukijoille. Toteuttamalla kyselytutkimukset 840 KLT-kirjanpitäjälle, 325 KHT- tai HTM-tilintarkastajalle ja 956 yksityiselle sijoittajalle ja hankkimalla 625 julkistettua rahoituslaskelmaa sekä tilastollisesti analysoimalla aineistot (mikä sisältää 24 päähypoteesin muodostamisen ja yli 500 tilastollisen testin tai muun laskelman tekemisen) ja arvioimalla nykyistä säännöstöä ja relevanttia kirjallisuutta, tämä tutkimus löytää rahoituslaskelmien tuottamiseen liittyviä ongelmakohtia sekä pohtii niiden vaikutusta julkaistujen rahoituslaskelmien laatuun ja merkitystä tilinpäätösten lukijoille. Nämä ongelmakohdat juontuvat joko nykyisistä säännöksistä tai laatijoiden ja tilintarkastajien epäonnistumisesta hoitaa heille agenttiteorian ja muiden lähteiden asettamia tehtäviä, eli tuottaa rahoituslaskelmia, jotka eivät ainoastaan ole nykyisten säännösten mukaisia mutta myös pyrkivät vastaamaan tilinpäätösten lukijoiden odotuksia. Tämä tutkimus löytää kuusi ongelmakohtaa, joiden olemassaolosta Suomessa se antaa empiirisiä merkkejä: 1) laatijat ja tilintarkastajat pitävät rahoituslaskelmaa tilinpäätöksen vähiten tärkeänä osana, 2) nykyisten säännösten aiheuttamat vertailukelpoisuusongelmat, 3) virhealtis laadintamenetelmä, 4) adverse selection (manipulointi), 5) moral hazard (laiskuus laatimisessa ja tarkastamisessa), ja 6) laatijoiden mieltymys esittää liiketoiminnan rahavirta epäsuoralla menetelmällä. Nämä ongelmakohdat ovat merkityksellisiä, sillä ne koskevat laskelmaa, jota lukijat pitävät hyödyllisenä, ja jota useimmat lukijat käyttävät taloudellisessa päätöksenteossaan. Jokainen ongelmakohdista vaarantaa tai vähentää rahoituslaskelman luotettavuutta (todenmukaista esittämistä), vertailukelpoisuutta ja/tai ymmärrettävyyttä. Nämä heikennetyt laadulliset ominaisuudet taas tekevät tyypillisestä Suomessa julkaistusta rahoituslaskelmasta vähemmän hyödyllisen lukijoille kuin mitä se…