AbstractsPhilosophy & Theology

Tutkielman tarkoituksena on tarkastella, miten ihmisen oleminen ja oppiminen liittyvät yhteen Martin Heideggerin filosofiassa. Tavoitteena on osoittaa, että oppiminen on sama kuin näkökulman ja mielialan muuttuminen. Tutkielman lähtökohta on Heideggerin kritiikki kartesiolaista maailmankatsomusta kohtaan. Kartesiolaisen maailmankuvan mukaan maailma koostuu subjekteista ja objekteista, ihmismielen sisäisestä ja sen ulkopuolisesta maailmasta. Heidegger väittää, että inhimillistä kokemusta ei voida erottaa sisäiseksi ja ulkoiseksi. Ihminen on jo valmiiksi erottamaton osa maailmaa eli sitä, mikä kartesiolaisessa maailmankuvassa mielletään ulkoiseksi maailmaksi. Näitä periaatteita käsitellään Heideggerin Oleminen ja aika -teokseen nojautuen mutta myös käyttäen sen kommentaareja, jotka ovat kirjoittaneet Richard Polt ja Hubert L. Dreyfus. Heideggerin käsite “aukio” (clearing) tarkoittaa tilaa, jossa maailma näyttäytyy ihmiselle tietynlaisena riippuen siitä, minkä mielialan kanssa ihminen on samalla taajuudella eli toisin sanottuna, mikä näkökulma hänellä on. Oppiminen on mielialan tai näkökulman muutos. Kun ihminen oppii, asiat näyttäytyvät hänelle eri tavalla. Tutkielmassa esitellään Heideggerin totuuskäsitys taideteosesimerkin kautta. Samalla tavalla kuin maalauksen katsominen kertoo ihmiselle totuuden maalauksen kohteen käytöstä tai tarkoituksesta, hänen näkökulmansa kertoo hänelle asioiden totuuden kunakin hetkenä. Tässä määritelmässä totuus tarkoittaa minkä tahansa asian merkitystä. Taideteosesimerkki on peräisin Heideggerin luentokokoelmasta Taideteoksen alkuperä. Oppimisprosessissa maailma näyttäytyy ihmiselle eri tavalla kuin ennen. Opettajan tehtävä on antaa oppilaan oppia eli sallia hänen näkökulmansa muuttua luonnolliseen tahtiin pakottamatta. Tylsyyden tunne on olennainen oppimisessa, koska se sallii näkökulman muutoksen helpommin kuin muut mielialat. Ajatusten perusteluun on käytetty esimerkiksi Jan-Erik Mansikan artikkelia vuodelta 2009. Inhimillisen kokemuksen kokonaisvaltaisuus ja Heideggerin käsitys ihmisen maailmassa-olemisesta tarkoittaa oppimisen kannalta, että kokemuksemme totuudesta muuttuu. Ajattelu on mielialan muutosta ja oppiminen on ajattelua ajassa. Tätä näkemystä voidaan hyödyntää kasvatustieteissä. Esimerkiksi ajan merkitystä oppimisessa ja piilo-opetussuunnitelman roolia voidaan tutkia näistä lähtökohdista käsin.