AbstractsCommunication

Tämä puheviestinnän väitöskirja sijoittuu interpersonaalisen viestinnän tulkinnalliseen traditioon. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ja ymmärtää sosiaalisen tuen ilmiötä ja sen viestinnällistä toteutumista eli supportiivista viestintää suomalaisten miesten ystävyyssuhteissa. Tutkimuksessa selvitetään miesten tavoitteita tuen antamisessa sekä niitä viestinnällisiä tapoja, joilla miehet pyrkivät tavoitteensa saavuttamaan. Erityistä huomiota kiinnitetään niihin merkityksiin, joita vuorovaikutussuhteella, sukupuolella ja kulttuurilla on suomalaisten miesten supportiivisissa viestintätilanteissa ystävien kanssa. Tutkimus osallistuu tulosten avulla supportiivisen viestinnän teorian kehittämiseen. Miesten ajatellaan usein välttelevän tunteista puhumista, minkä takia heitä saatetaan pitää naisia heikompina tuen antajina. Stereotyyppisessä ajattelussa suomalaisten miesten ongelmat selittyvät sillä, että he eivät puhu vaikeuksistaan eivätkä ylläpidä tukea antavia ihmissuhteita. Aikaisempi tukea antavan eli supportiivisen viestinnän tutkimus on pääosin yhdysvaltalaista. Tutkimuksissa on havaittu, että miehet ja naiset arvioivat samankaltaisen, tunteet huomioon ottavan tuen hyödylliseksi. Miehet eivät kuitenkaan ole arvioissaan yhtä kriittisiä kuin naiset. Tuloksia on selitetty sillä, että miehet ovat naisia taitamattomampia viestijöitä ja vähemmän motivoituneita sekä tuen antamiseen että annetun tuen käsittele- miseen. Supportiivinen viestintä on kuitenkin monimutkainen prosessi, johon vaikuttavat sekä viestinnän sisällölliset että ulkoiset seikat. Tästä syystä on tarkoituksenmukaista kuvata myös supportiivisia viestintätilanteita sen sijaan, että kiinnitettäisiin huomiota ainoastaan viestinnän sisältöön. Esimerkiksi kontekstuaaliset tekijät, kuten vuorovaikutus- kumppanien välinen suhde, voivat ohjata niitä tulkintoja ja merkityksiä, joita supportiiviselle viestinnälle annetaan. Väitöskirja koostuu neljästä kansainvälisestä vertaisarvioidusta julkaisusta sekä yhteenvedosta. Osajulkaisut pyrkivät vastaamaan tutkimustavoitteeseen seuraavasti: ensimmäisessä julkaisussa määritellään sosiaalisen tuen ydin (Study I), minkä jälkeen sen viestinnällistä toteutumista eli supportiivista viestintää tarkastellaan miesten ystävyyssuhteissa sekä yleisesti (Study II) että erityisissä ongelmatilanteissa (Study III). Näissä julkaisuissa kuvataan lisäksi hyödyllisenä pidetyn tuen tavoitteita ja viestintätapoja. Neljännessä osajulkaisussa havainnollistetaan tilanteita ja paikkoja, joissa suomalaisten miesten ongelmista puhuminen merkityksellistyy tukea antavaksi (Study IV). Tutkimus toteutettiin monimenetelmätutkimuksena, jonka pääasiallisena aineistona on 25 suomalaisen, 21–67-vuotiaan (M=41, Md=37) miehen haastattelua. Empiirinen aineisto kerättiin jokaiselta tutkimukseen osallistuneelta mieheltä kahdella eri haastattelumenetelmällä: teemahaastattelulla ja episodihaastattelulla. Lisäksi yhdessä julkaisussa…