AbstractsBiology & Animal Science

Verojärjestelmä laajasti ymmärrettynä kattaa lähes koko julkisen sektorin toiminnan: julkisen sektorin rahoituksen pohjan muodostavien verojen lisäksi verojärjestelmään voidaan laskea kuuluvaksi myös verovarojen käyttökohteet, kuten sosiaaliturva, tulonsiirrot ja julkisen sektorin tuottamat palvelut. Verotuksella voidaan verotulojen keräämisen lisäksi pyrkiä ohjaamaan kuluttajien käyttäytymistä haluttuun suuntaan. Esimerkiksi tilanteessa, jossa kulutuksella on haitallisia vaikutuksia muille tai kuluttajalle itselleen, verotuksen avulla voidaan korjata kulutusvalintoja ja siten parantaa kaikkien asemaa. Veroratkaisun taustalla voi olla myös oikeudenmukaisuuskäsitykseen tai paternalismiin perustuvia syitä, jolloin verotus tuottaa sekä voittajia että häviäjiä. Tällaisissa tilanteissa verotuksen optimaalisuus vaatii keskustelua arvovalinnoista. Tässä väitöskirjassa tarkastellaan verotuksen optimaalisuutta ja pyritään ottamaan askeleita kohti yleisempää ja todenmukaisempaa mallikehikkoa. Lähtökohtana on teoreettinen malli, jossa tarkastellaan verojärjestelmän tehokkuus- ja oikeudenmukaisuusnäkökulmia ja niiden yhdistämistä. Taustaoletuksena on, että yksilöillä on erilaiset tulonansaintamahdollisuudet, joita verotuksen suunnittelija ei pysty havaitsemaan. Tämä informaation epäsymmetria rajoittaa optimaalisen verotuksen suunnittelua: myös haitalliset kannustinvaikutukset on otettava huomioon. Tutkimus koostuu neljästä esseestä, joissa mallia laajennetaan realistisempaan suuntaan luopumalla oletuksesta, että tulonansaintamahdollisuudet ovat ainoa ominaisuus, minkä suhteen yksilöt eroavat. Esseissä tarkastellaan hyödykeveron, julkisen tuotannon ja säästämisen veron käyttöä osana verojärjestelmää epälineaarisen tuloverotuksen rinnalla. Kaksi ensimmäistä esseetä käsittelevät hyödykeverotuksen käyttöä tilanteessa, missä kulutuksella on haitallisia ympäristövaikutuksia. Esseissä tarkastellaan teoreettisen kehikon avulla ympäristö- ja tulonjakotavoitteiden välistä yhteyttä aikaisemman ympäristöverotuksen regressiivisyydestä viitteitä antaneen kirjallisuuden innoittamana. Tulosten mukaan näillä tavoitteilla on vastakkaisiin suuntiin osoittavia piirteitä. Ympäristöhaitasta johtuva hyödykeverotuksen osa ei myöskään aina kohdistu vain kyseisen haitan aiheuttavaan kulutukseen, vaan se voi vaikuttaa myös muiden hyödykkeiden veroon. Kolmannessa esseessä käsitellään julkisen sektorin tuotannon optimaalisuutta tilanteessa, jossa kaikki kuluttajat eivät ole täysin rationaalisia. Tällöin voi olla perusteltua pyrkiä korjaamaan kulutus yksilöiden oman hyvinvoinnin kannalta riittävälle tasolle käyttämällä verotuksen suunnittelun pohjana paternalistisia tavoitteita. Vaikka sekä paternalistiset tavoitteet että informaation epäsymmetria yksistään puoltavat julkista tuotantoa, tutkimuksessa osoitetaan, että yhdistettäessä nämä kaksi piirrettä julkisen tuotannon hyvinvointia lisäävä vaikutus hämärtyy. Neljännessä esseessä tarkastellaan teoreettisen lähtökohdan lisäksi myös numeerisesti eliniän sisäistä tulonjakoa. Essee keskittyy tarkastelemaan…